Kivan viikonlopun jälkeen ei niin kiva flunssa saavutti mut. Olenkin koko syksyn miettinyt, miten on mahdollista, etten oo sairastunut. On kuitenkin tullut uhmattua säätä kukkuen yömyöhään ulkona ei-niin-lämpimissä vaatteissa ja jalatkin on kastuneet pariin otteeseen. Päivä on mennyt näiden voimalla:
Vähän piti lavastaa, kuten kuvasta näkyy. ;) Muumi-termarista nimittäin loppui tee jo ensimmäisillä luennoilla ja Mynthon-askikin on tässä vaiheessa jo melkein tyhjä. Bepanthenin ostin täsmähoidoksi kynsinauhoihini, joita olen viime aikoina repinyt vereslihalle. Mulla stressi näkyy heti mun sormistani, mutta onneksi Bepanthen auttaa!
Kuumetta ei onneksi ole nostanut ja vähän jännittää, miten tää etenee. Keskiviikkona kun pitäisi olla skarppina Helsingissä... No, toivotaan parasta.
Tää päivä ei muutenkaan ole mennyt ihan putkeen: meidän piti mennä tekemään opinnäytetyötä mun oppariparini kanssa aamulla koululle, mutta ei sitten tehtykään. Saapuessamme nimittäin paikalle, tuli muita ryhmäläisiä vastaan ja selvisi, että meillä olikin tekijänoikeuksiin liittyvät luennot aamulla. Sovittiin uusi opparituokio huomisaamuun. Kamalasti ylimääräistä aikaa ei ole, koska keskiviikkona pitää palauttaa yksi aika laaja kehityspsykologian työ yliopistolle. Välillä niin tuntuu, että kaikki leviää käsiin, eikä tää flunssa auta siihen tunteeseen ollenkaan. Ei hyvä.
Viikonloppu vetelee viimeisiään, kun kello käy puolta kymmentä sunnuntai-iltana. Oli kyllä varsin muikea viikonloppu, vaikka koulujutut painoivat hieman päälle ja lauantaina oli luennot. Pitkän viikonlopun mun luonani vietti varsin huippu vieras Tampereelta, jonka kanssa käytiin mm. lätkäpelissä ja katsomassa uusin Bond eli Skyfall.
Bongaa nro 9. :)
Torstaina oli TPS:n 90-vuotisjuhlaottelu ja kentällä nähtiin NHL:n työsulun takia Tepsin riveihin palannut Mikko Koivu. En ole mikään vannoutunut jääkiekkofani mitä tulee SM-liigaan ja vaikka Ilves on joukkueeni, niin tässä pelissä puolen valinta oli pienoinen dilemma. Jos vastakkain on Tampere ja Turku, pitää aina kannattaa Tamperetta. Jos taas perus SM-liigalaisia on vastassa Mikko Koivu... nii, noh. Mikko oli mainio ja ansaitusti saikin Tepsin joukkueessa eniten aikaa kentällä. Ja olihan se todella kurjaa, kun Ilves vei voiton 5-3. Varsinkin, kun Tepsillä oli oikein juhlaottelu. ;) Pelin loputtua ulkona vastassa oli sankka lumipyry ja pitkästä aikaa se tuntui aikasta kivaltakin.
"Jos syksy ja talvi saisivat lapsen, mikä sen nimeksi tulisi?" "Sylvi."
-Filosofointia viikonlopulta
Talven ensimmäinen lumiukko. Tai ainakin luonnos.
Lauantaina oli luvassa leffailua Bondin merkeissä ja se oli kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen! Etenkin edelliseen elokuvaan, Quantum of Solace (2008), oli parannus Skyfallissa käsinkosketeltava: leffan visuaalinen hienous iski miellyttävästi silmään (varsinkin, kun viimeksileffassakävinkatsomassaMagicMiken, kröhöm...), M:n eli Judi Denchin rooli elokuvassa oli edellisiä suurempi ja Adelen Bond-tunnari on aivan mainio ja Bond-tyylille uskollinen.
"Tarinassa on kuitenkin tällä kertaa paljon uuttakin. Bond-elokuvia on
moitittu sovinismista – ja ihan syystäkin – mutta asenteita on selvästi
päivitetty 2010-luvulle. Naiset eivät ole enää sihteerejä tai pelkkiä
kohtalokkaita viettelijättäriä. Esimiehenä jo pitempään toiminut M saa
entistä aktiivisemman roolin. Bondin rinnalla nähdään myös tasaveroinen
naispuolinen agentti nimeltä Eve (Naomie Harris)."
Elokuvan pahiksena hyörii Javier Bardem ja erinomaisesti hyöriikin! Blondi, raavas ulkokuori toi välillä mieleen Heath Ledgerin Jokerin roolissa ja Bardemin ilmeet muistuttivat välillä Jude Lawn ilmeitä. Aika laatua siis! Ja eihän sitä liikaa voi alleviivata, että Bardem on mainio näyttelijä. Viis siitä muistuttaako välillä kanssanäyttelijöitään - edesmenneitä tai ei.
"Elokuvan loppukohtaus, joka tapahtuu Skotlannin nummilla, on toiminnan
osalta pienimuotoisempi mutta emotionaalisesti sitäkin vaikuttavampi."
Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet (lue: samat vanhat koulutehtävät)! Keskiviikkona kuitenkin suunnaksi Helsinki ja parin viikon harjoittelu, jännittävää! Nyt katse vaalivalvojaisiin ja kouluhommiin. Hauskaa viikkoa! <3
Johan niistä Stockmannin Hulluista päivistä on kulunut aikaa ja yhtä kamalat ne oli kuin aika ennenkin, mutta tässä pari tuotetta, joiden vuoksi olin valmis tekemään täsmäiskuja:
Iittalan
Essence-viinilasit olivat aivan törkeän hyvässä tarjouksessa,
kun 4 kpl valkoviinilaseja pulitti 28 euroa ja 4 punaviinilasia 34
euroa. Tavallisesti moiset hinnat saisi maksaa kahdesta lasista eli
olivat sen kaiken mummujen mukiloinnin arvoisia. Ei sentään, vaikka olin
liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan kello neljän jälkeen, meni kierros
yllättävän jouhevasti.
Koti ja sisustus -osastolta laskeuduin parfyymihyllyjen äärelle ja etsimäni löytyikin alta aikayksikön! Aiempi Burberry Londonini vetelee jo viimeisiään, minkä vuoksi piti käydä täyttämässä varantoni. Kyseinen tuoksu on ollut suosikkini jo vuosia! Itseasiassa aina siitä asti, kun sisko toi kielikurssiltaan brittien Glamour-lehden, jonka välissä oli sellainen tuoksunauha. Rakkautta ensi henkäyksellä sanoisin.
"Mä ostan tän, et voin sanoo ostaneeni jotain Hulluilta päiviltä."
Kyseinen kommentti on todiste siitä, miten hulluksi Hullut päivät voivat mennä. Kuulin sen porhaltaessani asustehyllyjen ohi, missä teini-ikäinen tyttö sovitteli pipoa kaverinsa kanssa. En jäänyt kuulemaan kaverin vastausta, mutta olen varma, että se olis ollut jotain vähintään yhtä mielipuolista. Pakko painottaa, että kuulin tämän nimenomaan Turun Galna dagareilla. ;) Myöhemmin vierailin vielä Tampereellakin samoissa karkeloissa eli voidaan ehkä vain miettiä, kuinka hullu minä olen...?
Askartelu on yksi suosikkipuuhistani, vaikka se omalla kohdallani käsittääkin usein ainoastaan onnittelukortit. Leikkaaminen, liimailu ja itsensä toteuttaminen askartelun kautta on erinomainen käsityömuoto, koska se on loppujen lopuksi todella helppoa. Minkä muunkaan vuoksi sitä harjoitettaisiin jo päiväkodissa?
"Työn vaatiman keskittymisen vuoksi se on suosittua myös mielenterveystyössä."
-Wikipedia
Vasta viime aikoina olen huomannut askartelun rentouttavan vaikutuksen; näperrellessään kun usein on niin keskittynyt, että murhe kuin murhe unohtuu ainakin hetkeksi. Askartelussa vain mielikuvitus on rajana! Erinäiset askartelu- ja käsityötarvikkeisiin keskittyneet liikkeet ja verkkokaupat ovat pullollaan mitä mielenkiintoisimpia materiaaleja, joihin itsekin kovasti haluaisin upottaa kynteni. Opiskelijabudjetilla ei kuitenkaan kaikkiin kokeiluihin raaski lähteä mukaan. Onneksi materiaalia löytyy oikeastaan ihan kaikkialta ja kierrätysmatskuista valmistettu kortti saa ainakin minut hyvälle tuulelle jo vain jalon tarkoituksenkin vuoksi.
Viime kuussa ystäväni juhli 22-vuotissyntymäpäiväänsä ja hänelle koristelin yllä näkyvän kuvan kortin vanhalla kunnon menetelmällä, jossa lehtileiketeksteistä kasataan onnittelut sisäsivulle. Tämä tapa on ollut kovassa käytössä minun perheessäni ja meihin muksuihin se on tarttunut äidiltämme, joka on vuosien varrella askarrellut mitä sympaattisimpia leikekortteja!
Toki tuon kaiken tekstin voisi kirjoittaa käsinkin. Säästyisi paljon vaivaa ja aikaa. Näiden tekeminen on kuitenkin tosi hauskaa ja mielestäni myös lopputulos on hienompi verrattuna käsin kirjoitettuun. Riippuen toki käsialasta. :)
Minulla on tapana leikata hyvältä kuulostavat ja kivan näköiset tekstit sekä kuvat talteen lehdistä, jolloin urakka helpottuu, kun leikkeet ovat ainakin osittain jo valmiina käyttöön. Tällä tavalla kortteja koristaen ei toki kaikkea tarvitse leikata, vaan lopputulos näyttää tosi veikeältä myös silloin, kun seassa risteilee tekijän käsialaa. Liiallisuuksiinkin on helppo livetä: itse leikkasin "22 v.":n pisteenkin erikseen ja yrittäessäni useasti noukkia sitä lattialta, minne se ilmavirran mukana liiteli, mietin tosissani, onko tässä mitään järkeä! Huutomerkkien kohdalla otinkin sitten kynän kauniiseen käteen ja piirsin ne.
Kortti itsessään on Reetta Isotupa-Siltasen kollaasityöstä painettu ostokortti, jonka minä vain koristelin. Niitä on jälleenmyynnissä monissa liikkeissä ympäri Suomen ja ainakin minut nuo ihanat eläinkuvat ovat valloittaneet!
"Joutomaa on pieni ja hassu lahjatavarakauppa, joka on pullollaan
ihania käsintehtyjä aarteita itselle tai ystävälle. Täällä on myös
Reetta Isotupa-Siltasen työhuone, jossa syntyvät Joutomaan kortit ja
printit. Tervetuloa!"
Kiittikiitti! Blogin perustaminen on pyörinyt mielessä varmaan parin vuoden ajan, mutta kaatunut aina syystä jos toisesta. Nyt kuitenkin ajattelin maustaa syksyäni pienen kirjoittelun merkeissä, mikä on tervetullutta vastapainoa esseiden ja muiden koulutöiden raapustamiselle.
Tarkoituksenani on kirjoittaa itsestäni. Siitä, mitä elämässäni tapahtuu, mitkä asiat koen tärkeiksi ja mikä saa minut iloitsemaan. Tätä kaikkea ja paljon muuta, mutta ei turhan vakavalla nuotilla.
En oleta, että tätä eksyy kukaan lukemaan ja pääasiassa omaksi ilokseni kirjoitankin, mutta seura kelpaa kuitenkin aina. Näin ollen haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi seuraamaan miten tää projekti lähtee hyrräämään!
