31.3.2014

Kevään ihme

Sain viime kesänä T:ltä syntymäpäivälahjaksi sitruspuun. Kun sain sen, siinä kasvoi neljä kauniin keltaista sitrushedelmää ja lehdet olivat tumman vihreät. Ei mennyt kauaa, kun sitrukset pudota tömähtivät kasvin juurelle ja jäljelle jäi herttainen viherkasvi. 

Viime marraskuussa, kun muutin Turusta Tampereelle, kasvi taisi saada liikaa kylmää, vaikka kuinka sitä yritimme äitini kanssa pakkaselta suojata. Joulun jälkeen se oli pudottanut jo kaikki lehtensä. Lueskelin netin keskustelupalstoilta vinkkejä, mutta mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneempi olin kasvin kuolemasta. En kuitenkaan raaskinut saanut aikaiseksi viedä sitä roskiin, vaan se jäi kuivana käppyränä meidän makuuhuoneen ikkunalaudalle. 


Vanhasta tottumuksesta olen lorauttanut sen juurelle silloin tällöin vettä ja eilen huomattiin jotain, mikä sai mun suupielet kääntyyn hymyyn koko eilisen ja jopa tämän päivän: se elää! 


Tämä on mun elämäni tähän astisista saavutuksista ehkä merkittävin. Ravaan jatkuvasti seuraamassa kasvun etenemistä ja nyt täytyy vaan varoa, etten hukuta sitä liialla kastelemisella. :D Rakastan kevättä! 

8.3.2014

Yllätys, Ikea, sokerihumala = naistenpäivä

Tänään vietettiin Ikea-päivää naistenpäivän ohella. Aamu oli kyllä huippu, kun T yllätti tuomalla aamiaisen sänkyyn. En edes muistanut koko naistenpäivää ennen kuin sitä mulle toivotettiin. Ihana aamu kaikenkaikkiaan. Ruoka ja Aamulehti sängyssä nautittuna. :)

Lähdettiin heti puolen päivän aikaan kohti Ikeaa, missä olimme sopineet näkevämme T:n perhettä pikkuveljen synttäreiden merkeissä. Lounastimme siis Ikeassa, mikä oli hauskaa ja niin hyvää! Ne lihapullat vaan toimii. :D Mentiin jo puoltoista tuntia etuajassa ja kierrettiin alakertaa ihan huolella. Erityisen kiinnostunut olin kankaista, mutta loppujen lopuksi vain muutamaa lähti mukaan, vaikka hipelöin ne kaikki läpi varmaan kolmesti!

Tarkoitus oli haalia mukaan myös syyskuussa avatun Paper Shop -puolen antimia, mutta miten musta tuntuu, että se on supistunut siitä, mitä se on ollut... Käytiin joskus tammikuun alussa viimeksi ja silloin tutkittavaa oli mielestäni hyllykaupalla ja värivaihtoehtoja oli enemmän. Se oli siis lievä pettymys, vaikka mukaan tarttuikin yksi symppis vihko. 


Kaiken kaikkiaan ostoskassiin ladottiin neljää eri kangasta, ompelulankoja, vihko, kastelukannu ja puolukkamehutiiviste. Ai niin, irtokarkkeja ostettiin myös! Molemmille ihan omat pussit. Tuhosin ne kirjaa lukiessani ja aika nopeaa tahtia täytyy myöntää. Kun nousin, niin oli sellainen ällö sokeripöhnä. Jostain syystä oon vaan niin huono nauttimaan karkkini hitaasti ja niin, että niitä riittäisi jopa useammalle päivälle – pah! 

Sokeripöhnän jälkimainingeissa teinkin itselleni pienen lupauksen karkittomasta tulevaisuudesta. Pakko julistaa tätä nyt täälläkin, että päätös varmasti pitää. Karkkilakosta siis kyse, ei siitä, että noiden suloisen ällöjen sokeripommien syöminen loppuisi kokonaan. Vain hetkeksi. En määrittele hetkeä sen tarkemmin, koska tavoite on päästä siihen olotilaan, kun ei varsinaisesti tee mieli karkkia (tai suklaata, jonka myös lasken karkiksi!). Opiskeluaikoina (hassua kirjoittaa noin...) olin usein pitkiä aikoja ilman namuja ja ei niitä edes tehnyt mieli. Nyt taas myönnän olevani koukussa. Aika ryhtyä toimenpiteisiin.

Kiellettyjen listalla ovat karkit ja suklaa, jäätelö, kuivahedelmät, pullat ja leivonnaiset. Poikkeuksena vain se, jos kyläillessä tarjotaan teen kanssa jotain. Tällöin voi ottaa harkitusti ja tilannekohtaisesti. Katsotaan, miten tää onnistuu. Epäilyttää jo nyt... Mulla on vielä tänään ostetussa pussissa viisi polka-karkkia, jotka saan syödä ennen lakon alkua. :)

Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille ruudun sillä puolen! 
Millainen päivä teillä on ollut? :)

3.3.2014

Virkattu vauvan peitto

Innostus käsitöihin on ollut valtava viimeiset pari kuukautta. Koko ajan tekee mieli näprätä lankoja tai kankaita. Ystäväni Minna on ihan viimeisillään raskaana ja mikäs sen parempi käsitöiden kohde kuin vauva! Nyt kun peitto on luovutettu tuleville vanhemmille voin ilolla esitellä tekeleeni myös täällä blogin puolella.


Ajatus vauvan peitosta sai alkunsa, kun virkkasin vauvalangasta tuollaisen samanlaisen tilkun kuin mitä joululahjoissa käytin kalastajalangasta tehtyinä. 

Ohjeen olen napannut äidin käsityölehdestä. Olisiko ollut Kauneimmat käsityöt. Numeroa en valitettavasti muista. 
Tilkun ohje on erittäin helppo ja ainakin itse koen, että juuri kuvallinen ohje on helpompi kuin sanallinen. En ehkä ole tarpeeksti harjaantunut vielä... Peittoon näitä tilkkuja tuli yhteensä kaksitoista. Kokonaisuudessaan peiton mitoiksi tuli n. 72 cm x 83 cm, kun reunoihin jäävät kaistaleet huomioidaan. 


Mintunvihreään taustakankaaseen päädyin, koska vauvan sukupuoli ei vielä ole tiedossa. Mintunvihreä palvelee sekä tyttöä että poikaa ja lisäksi kyseinen väri miellyttää kovasti mun silmää. :) Eurokankaassa kyllä hipelöin myös kauniin vaaleansinistä ja pehmeää kangasta, mutta päädyin sitten tähän sukupuolineutraalimpaan väriin. Ihan varmana tän sisäisen väritaiston jälkeen se vaavi on poika... :D



Varsinaiseen peitto-osaan olen käyttänyt kaksi samankokoista kangaspalaa, jotka ompelin yhteen kohtalaisen läheltä reunaa. Olen niin amatööriompelija, joten yllätyin, kun lopputuloksesta tuli noinkin siisti. Työläin vaihe peiton teossa oli tilkkujen kiinnittäminen ensin toisiinsa ja sen jälkeen kankaaseen. Kärsivällisyyttä vaativaa hommaa, mutta mukavaa oli!

Kuten postauksesta voi havaita, tämä ei ole mikään varsinainen ohje vauvan peittoon, mutta toivon sen tuovan inspiraatiota tämän lukeneille. Mielelläni myös vastaan kysymyksiin ja annan vinkkejä, jos kiinnostuitte tekemään jotain samankaltaista. :)