Reppu naisen tekee!

Jo pitkään olen suunnitellut repun ostoa. Muistan ajat, kun en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni reppua. Onneksi niistä ajoista olen aikuistunut sekä ymmärtänyt käytännöllisyyden tärkeyden. 

Todennäköisesti edelleen olisin henkeen ja vereen laukkuihminen, ellei tulkin työ olisi muuttanut ajatteluani. Tulkatessa kun on tärkeää, että molemmat kädet ovat vapaina, eikä jatkuvasti tarvitse nostella laukun olalta tippuvaa hihnaa, yms. Toki pään yli yltävät laukut ajavat saman asian kuin reppu. Koska teen myös kuurosokeille tulkkausta, joka usein käsittää myös opastamista paikasta A paikkaan B, niin on tärkeää että laukku ei ole tiellä - ei minun eikä asiakkaani. 

Viime kesästä asti olen käyttänyt T:ltä "lainaamaani" Haglöfsin reppua. Se on mainio, mutta ei ehkä loppuviimein ihan minun tyyliseni. Lisäksi olen käyttänyt sitä jo reilut puoli vuotta, joten olisi ehkä aika luovuttaa se takaisin omistajalleen. :D Tuo puolivuotta opetti minut kuitenkin mukavuudenhaluiseksi, eli reppu hankintaan!

Kuva: Etsy

Olen tutkaillut erilaisia vaihtoehtoja ja mm. materiaaleja. Viime aikoina kaupungin vilinässä on näkynyt mitä kauniimpia nahkareppuja ja olen aina ajatellut, että minäkin haluan! Jos joskus olen ollut kiivaasti reppuja vastaan, niin etenkin nahkareppuja. Sanasta nahkareppu mieleeni tulee sellainen kulahtanut, löysä pussukka jostain viime vuosikymmeniltä. Pikku hiljaa käsitys on kuitenkin muuttumassa... 

Kuva: Etsy

Yllä olevat kaksi reppua miellyttävät kovasti silmääni. Erityisesti ylempi. Alempi kuva on lähempänä alkuperäistä käsitystäni nahkarepuista - tämä yksilö toki paljon sielukkaamman näköinen. Molemmissa repuissa on tietynlaista askeettisuutta ja erityisesti ensimmäinen on kauniin pelkistetty. Myös väri on mielestäni kaunis, vaikka itselleni ehkä musta olisi käytännöllisempi. Katsotaan, päädynkö tilaamaan näistä jompaa kumpaa. Etsinnät ovat vielä alussa, mutta hyvällä mallilla, kun hetken etsimisellä jo kaksi potentiaalista löytynyt! Vielä kun se palkkapäiväkin koittaisi...

Miellätkö sinä itsesi enemmän laukku- vai reppuihmiseksi? Löytyykö vinkkejä reppukaupoille? :)

Tyttö ja helmikorvakoru

Sain sunnuntain vierailta tuliaisia Singaporen matkalta. Olen vannoutunut helmikorujen ystävä, minkä vuoksi olen lahjasta kovin iloinen! Nämä somat helmikorvakorut ovat juuri mukavan kokoiset: eivät ihan pienen pienet, mutta eivät myöskään valtavat. Olen parina viime vuonna käyttänyt kovasti Åhlensilta ostamiani muovisia puolipallo-korviksia (näkyvät mm. blogin oikean laidan kuvassa). Pidän niistä, mutta toisinaan on mukavampaa käyttää jotain vähän sirompaa. :)

Yleensäkin kaipaan vaihtelua! Mitenkään liikaa minulla ei nimittäin koruja ole. Ihan oikeasti vain muutamat korvakorut ja pari rannekorua. Toki sellaisia teinivuosina ostettuja H&M ja Gina Tricot -koruja on vuosien varrella kertynyt, mutta nykyään harvoin löydän mieluisia koruja ketjuliikkeiden valikoimista. Pääasiassa sen takia, että niiden "kulta" ja "hopea" näyttävät niin epäaidoilta, että lyhyen tarkastelun jälkeen ne jäävät aina hyllyyn. 

Pidän klassisen kauniista koruista. En siis ole mikään statement-tyttö. :) Ensimmäinen palkkapäivä häämöttää kuun lopussa. Jospa silloin pääsisi vähän shoppailemaan jotain uutta... Ensimmäisenä listalla on kuitenkin työvaatteita. Blääh.

Paita: Selected - viime kesän löytöjä 

Mitäs pidätte? Mitkä ovat teidän lempikorujanne? Tykkäättekö käyttää runsaasti koruja vai vain esimerkiksi korvakoruja? Hauskaa tiistaita kaikille! Meikä rientää nyt töihin! :)

Loppuun vielä arjen hyvä teko: Ripsentaivuttimen tyynyn vaihto uuteen! Vihdoin!

Kauniit kukat, kaunis pannu, kauniit ystävät = hyvä viikonloppu

Täällä on niin ihanan siistiä, kun tänään aamupäivästä imuroitiin ja pyyhittiin pölyt! Olo on hurjan kodikas. :) T:n isä ja tämän vaimo tulivat tänään parin tunnin visiitille, josta sain tiedon eilen illalla. Ei siis mitään suuria leipomistuokioita, vaan kaupan pakastealtaasta pullat uuniin. Siitä mistä aita on matalin. Ensi kerralla toivottavasti vähän pidempi varoitusaika, niin leivotaan jotakin. Tänään kyllä aivot löi ihan tyhjää, että mitä sitä leipois. En siis ole mikään erityisen lahjakas keittiön puolella. Silloin kun on kunnolla aikaa, niin saatan innostua tekemään. Nykyään olen kuitenkin huomannut, että ruoanlaitto kiehtoo enemmän kuin makeat leipomukset. 

Valkoiset tulppanit ovat ystävänpäivälahja äidiltä. Tulppaanit ovat aivan ihania ja niissä on aito kevään tuntu! :)

Sain siskoiltani valmistujaislahjaksi Marimekon valkoisen teepannun. Mielestäni se on äärimmäisen kaunis! Se on aavistuksen pieni kooltaan, minkä vuoksi kovin suuria teekutsuja sillä ei kestitä. Se on kuitenkin niin kaunis ja selkeälinjainen, että tämän esteetikon silmää miellyttää vaikka vain koristeena. :) Tänään se kuitenkin pääsi töihin ja suoriutui hyvin! Kovin montaa kuppia siihen ei tosiaan mahdu. Mittasin, että hieman vajaa neljä muumimukillista...

Pannussa tulee siis mukana tuo suodatinosa, mikä on tosi hyvä! Käytössä olen huomannut, että suodattimen reiät hieman falskaavat eli päästävät putuja lävitseen itse teehen. Minua se ei henkilökohtaisesti haittaa, mutta on pistänyt silmään. 

Viikonloppuna olen tavannut ystäviäni Minnaa ja Alinaa miehineen, mikä oli ihan parhautta. Viime aikoina ollaan nähty todella vähän, mihin kyllä pitää tulla muutosta. Kävin myös moikkaamassa vanhempiani ja olen jatkanut käsitöiden parissa. Vielä hieman on virkattavaa, ennen kun voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kerron tästä projektista lisää sitten kun se on valmis. Salaperäistä eikös juu? :D 

Nyt heippa hei tältä erää ja katseet kohti tulevaa viikkoa, joka itselläni on onneksi kahta edeltäjäänsä huomattavasti rennompi. Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille ja alkavaa viikkoa!

Keikkatyön plussia ja miinuksia

Morjensta! Vielä lyhyesti töistä: tulkin työn vaihtelevuus on tullut kyllä jo reilun kuukauden työssäolon aikana hyvin esille. Ihan jo vaihtelevuus tilausten aiheissa, mutta myös se, miten päivä saattaa muuttua täysin siitä, mitä edellisenä päivänä (saati vielä aamulla) luulit olevan luvassa.

Tänään oli luvassa pitkä ja työntäyteinen päivä aina klo 10-20, mutta täällä mä vaan kirjoittelen! Varauduin aamulla siihen, että ehtisin tilausten välillä poiketa pikaisesti kotona neljän aikaan, joten pakkasin mukaan kaiken tarvittavan aamupäivää varten. Ensimmäisen tilauksen kesto kutistui vajaasta kahdesta tunnista kahteenkymmeneen minuuttiin, joten tulinkin kotiin. Sitten selvisi, että seuraava neljän tunnin tilaus on peruuntunut. Koska työ peruuntui niin lyhyellä varoitusajalla, saan siitä kuitenkin täyden palkan. Tämän vuoksi olen velvollinen päivystämään, jos tilalle tulee jotain korvaavaa työtä. 

Päivystäminen ei ole mitään erityisen hauskaa hommaa, mutta olen mielissäni, että saan olla kotona, enkä esimerkiksi pyörittelemässä peukaloitani toimistossa. (Meidän firmalla ei siis edes ole toimistoa Tampereella.) Yleensä hyödynnän tällaisen ajan ns. paperitöihin, eli tilausten raportointiin ja oman kalenterin ja työaikataulun suunnitteluun. Toisinaan tilalle tulee jotain, jolloin pitää tuli hännän alla rientää tulkkauspaikalle. Tällaiset tilanteet aina nostavat hieman verenpainettani, koska tykkään suunnitella tulevat tulkkausket tarkkaan: vertailla eri kulkuyhteyksiä ja katsoa valmiiksi Google mapsista sijainti, pohtia viittomistoa, jne. 

Vaikka kotonaolo onkin kivaa, niin mieluummin vaihtaisin päivystämisen ihan oikeisiin, ennalta tiedossa oleviin töihin. Tämä siksi, että vaikka en fyysisesti olekaan nyt töissä, niin kroppani tietää, että en myöskään vapaalla. Koko ajan on oltava vähän varpaillaan ja valmiina lähtöön. Työvaatteistakin tohdin vain housut vaihtaa kotilökähousuihin. :D

Seuraavaksi taidan kaivaa neulomukset esiin. Mikä kumma käsityöinnostus mut onkaan vallannut! T jopa kehotti mua eilen liittymään Marttoihin. Ei kyllä hassumpi idea... ;)

Opiskelija tulkin vaatteissa?

Hei vaan hei! Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, minulla alkoi tammikuun alussa viittomakielen tulkin työt täällä Tampereella. Olo ei kyllä ole yhtään työssäkäyvän aikuisen, vaan edelleen bongailen opiskelija-alennuksia sieltä sun täältä. :D Ajattelin nyt muutamalla sanalla tiivistää viimeisen kuukauden tuntemuksia ja nykyistä olotilaa. 

Joulukuussa, kun sanoin hyvästit opinahjolle Turussa ja tiesin töiden alkavan tammikuussa, olo oli aika huojentunut ja ajatus työelämään siirtymisestä tuntui tervetulleelta. Vasta kun pääsin avaamaan työaikojani Kelan tulkkikalenteriin, asia jotenkin konkretisoitui ja tuli jännitys ja ahdistus siitä, miten työt lähtevät käyntiin ja kuinka suoriudun. Ensimmäisten tilausten tultua tietooni aloin kuitenkin jo odottaa töihin pääsyä. Töiden alkua edeltävä yö oli uneton ja aamulla oli jopa fyysisesti huono olo. Oli oikeasti! Hetken. Sain kuitenkin hyvät tsempit lähtiessäni ja ensimmäinen keikka kestikin kokonaisuudessaan kymmenen minuuttia. Kannatti joo jännittää! Meni hyvin. Oli ohi silmänräpäyksessä. Samalla päivällä oli myös toinen tilaus ja yllättäen sekin meni ihan hyvin ja asiakkaiden keskustelu soljui hyvin eteenpäin. Olo on edelleen kuin opiskelijalla, joka on tekemässä pidempää harjoittelua. Tuntuu, että pian on paluu koulunpenkille. 

Takeltelua, käsien tärinää ja sanojen+viittomien hakua on kuitenkin ollut. Sen suuremmilta kommelluksilta on onneksi vältytty. Haastavinta on ollut kuurojen ja kuurosokeiden asiakkaiden viittomisen ymmärtäminen. Kuten kuulevatkin ihmiset puhuvat kukin tyylillään, niin myös viittomakieliset viittovat kukin omalla tavallaan. Tähän on ollut vaikeaa totuttautua, vaikka se on ollut tiedossa jo opiskellessani. Lisähaasteita on luonut se, kun en vielä tunne asiakkaita ja muita tulkkeja. Alamme kun on niin pieni, että kaikki tuntevat ainakin lähes kaikki. :)

Ensimmäisen kuukauden aikana on tullut paljon tulkattua myös viitotulla puheella, mikä sekoittaa viittomakielentaitoani. Viitottu puhe tarkoittaa suomen kielen sanajärjestyksen ja lauserakenteen mukaan viittomista. Tällaista kommunikointitapaa käyttävät esimerkiksi huonokuuloiset henkilöt ja henkilöt, jotka ovat kuuroutuneet myöhemmällä iällä opittuaan puhutun suomen kielen. Viitottu puhe ei siis ole luonnollinen kieli, vaan puhutun kielen ja viittomakielen yhdistelmä. Viittomakielellä on omat lauserakenteensa ja erityispiirteensä. Kun tulkkaa paljon viitotulle puheelle, on tulkkauskielen vaihtaminen viittomakielelle haasteellista. Ainakin vielä, kun olen tällainen vihreä omena. :)

Njoo, tulipahan asiapitoista settiä. Viimeksi koulussa kirjoitellut viittomakielen ja viitotun puheen eroista ja voisihan tässä eritellä kuurojen kulttuuriakin mm. viittomanimien osalta, mutta aiheesta löytyy myös natiivien viittojien kirjoittamia blogeja. Niitä löytyy esimerkiksi Blogilistan hausta hakusanalla "viittomakieli" aika mukavasti, jos olette kiinnostuneita laajemminkin. Toki minäkin mielelläni vastailen kysymyksiin siinä määrin missä tietoni riittävät.

Tällä viikolla on aika iltapainotteinen viikko töiden osalta. Eilen kävin moikkaamassa erästä ystävää ja hänen miestään töiden jälkeen, kun satuin olemaan heitä lähellä työkomennuksella. Muita tärkeitä tyyppejä ehtii nähdä seuraavan kerran vasta viikonloppuna...

Hyvää viikon jatkoa to each and everyone! :)