Live a little nyt Bloglovin':ssa!

Klikkaa tästä!

Wishlist

Haluaisin kovasti vaatekaupoille, mutta edelleenkään ylimääräistä rahaa ei ole. Työt alkaa kunnolla vasta toukokuulla ja sitä ennen on vielä edessä jäätävä huhtikuu, kun kaikilla neljällä perheenjäsenillä on synttärit. Kuukausi, jona mun taloudellisen tilanteen on ollut tapana viimeistään romahtaa. :D 

Valkoisia matalavartisia Consseja olen himoinnut jo pitkään, kuten myös tuota Marimekon nahkapussukkaa. Paitoja taas ei ehkä voi olla liikaa... etenkään näin keväällä. :) Valkoinen ja khakinvihreä muuten yks ja sama paita. Ottaisin ehkä kuitenkin valkoisen. Viininpunaisesta mulla on jo musta versio kaapissa, mutta tuo burgundikin miellyttää aika kovasti silmää... Ääk, mikä materiapostaus! Tätä se teettää istua koulukirjojen ympäröimänä päivästä toiseen. :D

Brainstorm - Sunday Morning

Sunnuntaiaamua kaikille! :)

Get up and try

"But just because it burns
Doesn't mean you're gonna die
You've gotta get up and try try try"

Pink - Try

Uskokaa tai älkää, mutta noi sanat kaiku mun päässäni koko eilisen, kun olin menossa tulkkaamaan Kaarina-Teatterin Amadeus-näytelmää. Jalat vei, vaikka mieli sanoi, että en halua, en pysty, en kykene. Harjoiteltiin vielä tulkkiparini kanssa kässäriä läpi eilen ennen teatterille menoa. Toisin sanoen kerättiin jännitystä... No ehkä se kannatti, koska yleisön hiljentyessä, valojen pimetessä ja meidän asettuessamme tulkkauspaikoille lavan viereen, ei oikeastaan jännittänyt enää.

Puoltoista tuntia seisaaltaan tulkaten oli fyysisesti raskasta, mutta aika meni yllättävän nopeasti. Tähänastisen koulutuksen aikana ei olla tehty näin pitkiä tulkkausharjoituksia yhtäsoittoa ja seisten. Tunnelma oli kyllä hieno ja ennakkopeloista huolimatta tulkkaamisesta onnistui nauttimaan. Paikalla ei ollut tulkkausta tarvitsevia katsojia, mikä osaltaan myös vähensi jännitystä. Yleisö kyllä kiinnitti meihin huomiota ja kunnolla! Välillä niinkin paljon, että olisi tehnyt mieli nyökätä lavan suuntaan, että katsokaa näytelmää! :) Mutta se tuntui ihan mukavalta. Kaikki olivat uteliaan ja iloisen näköisiä, ja itselläkin oli kiva fiilis siitä, että pystyi omalta osaltaan tarjoamaan yleisölle elämyksen. 

Lopuksi vielä porukkakuvaa (tässä hieman leikattuna) näytelmän lavasteissa. En muuten tulkannut toi villis päällä. :D

Kokemus oli tosi kiva, vaikka tässä vaiheessa kevättä tuntuu, että teatteritulkkaus on vähän liikaa kaiken stressin päälle. Mutta nyt kun se on tehty voi hymyillä! :) 

Tositosi hauskaa viikonloppua kaikille! 

Täällä se vierii opinnäytetyön parissa, kuinkas siellä?

Tuulta päin!

Tänään on luvassa teatteria! Ensimmäistä kertaa ikinä olen itse salin edessä, lavan reunassa tulkkaamassa! Wish me luck! :)

Kun kaikki menee pieleen

Tänään on taas näitä päiviä, kun hyvä fiilis onnistuu romuttumaan hetkessä. 

Viikonloppu oli ihana ja tuntui kivan pitkältä. Olin jälleen kerran Tampereella käymässä. Lähdin torstaina kehityspsykan tentin jälkeen, koska perjantaiaamuna oli palaveri kesätöihin liittyen. Yötä olin T:n luona. Ulkoiltiin, tehtiin ruokaa, katsottiin leffaa... Mukavan rentoa. Lauantaina puoleltapäivin näin ystäviäni Minnaa ja Alinaa, joiden kanssa ajauduttiin viikko sitten pieneen välien selvittelyyn. Käytiin syömässä Napolissa ja pyörittiin kaupungilla - sain myös kutsun neitosten yhteissynttäreille myöhemmin keväällä. ;) Suunnitelmissa oli palata lauantaina keskeneräisten koulutehtävien pariin Turkuun, mutta koska menin moikkaamaan vanhempiani vielä ystävien treffailun jälkeen, venyi päivä niin, että lähdin vasta sunnuntaiaamuna. Sain loppuviimein tehtyä hommia niin hyvin, että viikonlopusta kokonaisuudessaan jäi niin hyvä fiilis, ettei paljoa edes hetkauttanut mennä tänä aamuna tulkkauksen tenttiin. Kunnes...

...tentti ei mennytkään sit kovin nappiin. Osioita oli kaksi: tulkkaus suomesta viittomakieleen ja viittomakielestä suomeen. Eka osio meni läpi aika niukin naukin ja toisesta tuli hylätty. Kuulostaa pahalta, tiedän! Mutta tenttimuoto oli mm. aivan naurettava ja muutenkin arviointitapa hieman epäilyttää. Ei sillä, tiedostan kyllä, että mun taidot eivät oo sillä tasolla, missä niiden tässä vaiheessa koulutusta tulisi olla. En kuitenkaan aamulla aavistanut, että uusinnaks menisi. En toki ollut ainut, joka sai hylsyn. Vaikutti olleen aika haastava tentti kaikenkaikkiaan. Uusinta kutsuu huhtikuussa.

Koulusta riensin pääkirjastolle maksamaan opparikirjoista kertyneitä velkoja ja uusimaan paria opusta. Ilmeni, että mun sähköposti on niiden järjestelmässä kirjattu väärin, minkä vuoksi muistutusviesti erääntyvistä lainoista ei koskaan saavuttanut mua. Maksukin oli yllättäen tuplasti isompi, kuin mitä verkkokirjaston puolelta olin katsonut. Ihan kuin sitä rahaa olis muutenkaan tällä hetkellä liikaa... Tyhmää valittaa, koska syyttää voin vain itseäni, kun en alun alkaen muistanut uusia lainoja ajoissa. Harmittaa vain ja saattoi siinä pari kyyneltäkin vieriä. Liikaa stressiä yhdistettynä pariin vastoinkäymiseen ei ole hyvä yhtälö.

 Päivän angstibiisi: Get Set Go - I hate everyone

Tästä kuitenkin uuteen nousuun. Huomenna luvassa teatteritulkkauksen harjoittelua perjantaita varten. Siitä vaikka lisää myöhemmin. Toivottavasti teillä muilla on ollut ees hieman valoisampi maanantai! :)

Päivän biisi

Matti Johannes Koivu - Jos muutat mielesi

Viikko elämästäni

Elossa ollaan! Blogilaiskuus johtui poikaystävästä, joka majaili luonani viime viikon täällä Turussa (olispa meilläkin perioditauot niin kuin yliopistossa!) ja viikonlopun vietin Tampereella. Viikko oli tosi kiva, vaikka koulu painoi päälle ja olin jotenkin tosi väsynyt. Harmittaa, ettei ole kuvan kuvaa jaettavaksi...

Koulun puolella viime viikkoon kuului mm. laulun tulkkausta, pari- ja kokoustulkkauksen tenttiä ja hallituksen kokousta. Tulkkasin Heli Kajon Barcelona-kappaleen. En itsekään ihan tiedä miksi, koska en mitenkään erityisemmin välitä pimun äänestä ja viimeistään nyt tuo biisi on täysin pilalla, koska harjoitellessa sitä tuli junnattua kerta jos toinenkin edestakaisin. Olin Helin keikalla viime syksynä siskoni kanssa ja täytyy kyllä myöntää, että livenä toimi paremmin kuin nauhalta!

Muuten viikko vieri ihanassa seurassa, ulkoillen, leffaillen, yms. Heti Tampereelle karautettuamme riennettiin elokuviin katsomaan Les Misérablesia. Poikaystäväni tai no, sanottakoon tästä edes vaikka T:ksi, niin ei tarvitse toistella tota poikaystävää. :D Niin siis T oli vahvasti sitä mieltä, että elokuva jossa 90% reploista on laulettuja ei voi olla hyvä. No, kyl se vaan oli. Ja sekin myönsi sen jälkikäteen. Laulu oli nimenomaan yks osa leffan viehätystä (Hugh Jackmanin ohella, hehe!). En kiellä sitä, etteikö musikaalit olis toisinaan hieman koomisia, kun yllättäen näyttelijät puhkee laulamaan. Tän elokuvan plussia olikin se, että kokonaan laulettuna siihen luritteluun tottui niin, ettei se tuntunut enää kummalliselta. Mainiota! Laulava Russel Crowe on sitä paitsi nähtävä omin silmin. :D

Viikonloppua vietin pääasiassa vanhempieni luona ja onnistuin siinä sivussa sitten kaatamaan koko kouluahdistukseni äidin niskaan kiukuttelemalla kuin pahainen murrosikäinen konsanaan. No-lot-taa...

Kuuluipa viime viikkoon muuten pari kirpputorikäyntiäkin, mistä tulikin mieleeni, että pänniikö muita yhtä paljon se, miten yläkanttiin kirppistavaraa hinnoitellaan? Mistä lähtien kirpputoripöydän pitämisestä on tullut bisnes? Eikö riitä, että tuotoilla saisi kustannettua pöydän vuokran? Rasittavaa.

Sunnuntaina ennen paluuta Turkuun kipaistiin T:n kanssa Pyynikillä nauttimassa auringosta. Tähän kun saisi kuvan siitä upeasta maisemasta. Googlen kuvahakukaan ei tehnyt oikeutta. Yritin... Mutta käytiin tosiaan seikkailemassa kallioilla kulkevia polkuja ja munkeilla, tietenkin. Kaikin puolin Turkuun paluuta lukuunottamatta erinomainen päivä! Turussa lämmitti kuitenkin tyynyltä löytynyt pieni kirje... :)

Hyvää viikonalkua kaikilleeee! :)

Mitä tapahtui?

Olihan tämä tiedossa, mutta aika lohduttomalta se silti tuntui, kun saapastelin koululta tänään kotiin... Tosiaan: lauantai, koulu, tehtävät, minä! Sain viimein puheelle tulkattua muutaman videon, jotka olivat jääneet viime lukuvuodelta roikkumaan. Kuukauden päästä pitäisi kaikki tehtävät olla palautettuna, jos mielin valmistua -klunk!- toivottakaa siis onnea!

Tänään on ollut muutenkin ahkera päivä: kävin aamulla ennen puolta päivää uimahallilla uimassa reilun kilsan, mistä suuntasin yliopiston ruokalan kautta omalle koululle väsäämään niitä tehtäviä. Meidän piti kaverin kanssa aamulla mennä salille, mutta toi Impivaaran uimahallin sali on niin pieni, että yrittämiseks se sit vain jäi... Onneksi allas on keksitty!

Eilen sain tiedon Särkästä, että pääsin palvelutoimistolle töihin! Olen todella, todella iloinen! Vaikka ehdinkin tuossa jo jossain välissä toivomaan, että mun aikani siellä olis luetut... Mutta näiden kaikkien kesien myötä, mitä siellä oon töissä ollut, oon jotenkin niin kasvanut siihen puljuun kiinni, että en hetkeekään miettinyt kieltäytyväni kun kutsu kävi. :) 

Oon tosiaan puurtanut siellä aina kesästä 2008 alkaen. Aloitin ajolaitteenhoitajana ja siitä seuraavana kesänä vaihdoin lipunmyyntiin. Isosiskonikin on ollut Särkänniemessä töissä ja juurikin hänen suosituksestaan laitoin hakemuksen lipunmyyntiin ekan kesäni jälkeen. Ei se laitekuskin homma vaan ollut mun juttuni... 

Vaikka Särkänniemestä kuulee usein ajateltavan, että työntekijät sen kun bilettää läpi kesän, niin onneksi se ei ihan kaikissa tapauksissa pidä paikkaansa. Työn ehdoton paras puoli toki on samanikäiset työtoverit ja meillä lipunmyynnissä onkin porukka ollut myös niin samanhenkistä, että sinne on aina vuosi vuoden jälkeen halunnut takaisin töihin. Lipunmyyjiä kuvailisin lämminhenkiseksi persooniksi, joilla on aina jalat maassa. Baareissa juoksemisen ja siiderin lipityksen sijaan me nautimme hyvästä piknikruuasta ja rantalentiksestä sekä tietenkin toistemme hyvästä seurasta! Toki hyvän seuran kunniaksi on kivaa aina silloin tällöin kippistää. :)

Ensi kesän osalta rekrytointi on jo tehty, mutta kaikille ensi kesänä Särkänniemeä harkitseville suosittelen lämpimästi lipunmyyntiä: hyvän työkokemuksen lisäksi sieltä saa myös ystäviä - parhaassa tapauksessa ikuisia!