Stefan

"Moikka, pakettia tulossa Espanijasta, miten olet kotona niin tuon paketin? 

Terv. Stefan, kulj. palv. Dhl"

"Hei! Tänään olen kotona puoli viiteen saakka ja huomenna aamulla puoli kymmeneen asti.
Terveisin Ilona B."

"Ok, olen talon edessä, tulen 1 min kuluttua"

Whaaat??

DHL:n Stefan päätti sitten kerta rysäyksellä pelastaa mun päiväni. Tilasin viime viikolla Mangosta - vaikka en olisikaan saanut, tiedetään - muutaman vaatekappaleen, koska Mangon nettikaupassa oli melko muikeet alennusmyynnit käynnissä ja siellä oli pari peruspaitaa (-70%), jotka mun oli saatava. Paidat on materiaaliltaan silkkiä ja cashmerea, lähtöhinnat korkeet, mutta alennuksen jälkeen niin edulliset, että olis ollut rikollista olla tarttumatta tarjoukseen. Etenkin kun jokainen tuli kyllä tarpeeseen, koska perusvaatteiden osa mun vaatekaapistani on minimaalinen.

Kuvat: Mango

Sellainen trio! Olin tilausvaiheessa hieman skeptinen tuon aniliininpunaisen kanssa, koska en paljoa kyseistä väriä ole pukenut. Totuttauduin kuitenkin ajatukseen ja innostuinkin siitä, mutta paketin saavuttua selvisikin, että paita on pikemminkin burgundi - jes, ei haittaa! :)

Stefan tuli tosiaan hädän hetkellä, koska koulupäivä meni sen verran myttyyn, että pieni lohdutus ei ollut pahasta. Kehityskeskustelua en kutsuisi keskusteluksi, koska siellä käytiin vain läpi tulkkausnäytteeni ja opettaja poimi kaikki virheet ja loppuun totesi, että ilmeet on hyvät. Tässä vaiheessa opintoja olisin mielelläni kuullut arviota siitä, millä tasolla opettajan näkemyksen mukaan olen tulkkauksessa. Että tohtisinko lähteä ensi syksynä hämmentään asiakkaita ihan oikeesti? Täytyy kai vain ajatella, että jos jotain olisi todella pielessä, niin siitä ehkä sanottaisiin. Kai mä oon sellanen "ihan hyvä, kolmonen". Kiva juttu...

Nyt illalla kävin moikkaamassa vanhaa työkaveriani Lassia teekupin äärellä keskustassa Café Artissa, joka on taidekahvila Aurajoen rannassa. Mainio paikka! Avara ja melko pelkistetty. Seinillä on aika ajoin vaihtuvia paikallisten taiteilijoiden ja Turussa taidetta opiskelevien teoksia. Nähtiin Lassin kanssa viimeksi työporukan pikkujouluissa, joten kuulumisia oli kertynyt sen verran, että pari tuntia vierähti kuin siivillä. Juttelun aikana hörpittiin teet (Kesätee!) ja syötiin sekä suolaista että makeaa, nam!

Lassi ja minä kesällä 2011:

Kuva: Daniel H.

Nyt ilta jatkuu niiden eilen manaamieni kyselyvastausten kanssa. Ihanaa.

Heippa hei!

De acuerdo, en desacuerdo...

Hartiat jumissa. Silmiä särkee. Päässä kohisee espanja. Kaikkea sitä opiskelija tekeekin opintopisteiden toivossa...

Pari luokkakaveria on tekemässä opinnäytetyönään Euroopan laajuista tutkimusta, jota varten he tarvitsivat apua vastausten koodaamisessa sähköiseen muotoon Webropoliin, joka tilastoi vastaukset valmiiksi. Osa vastauksista on siis alunperin ollut paperisia kyselylomakkeita, koska ne... äh, en osaa selittää. No kuitenkin. Mulla on nyt sata skannattua kyselylomaketta (pitkää sellaista!) espanjaksi ja mun tehtäväni on syöttää vastaukset sinne ohjelmaan, joka tilastoi ne valmiiksi. Espanjan kielen taito ei ole tehtävässä oleellinen ja se multa puuttuukin...

En tiedä, miksi tästä on raportoitava tänne. Käyn hieman ylikierroksilla juuri nyt. Viiteen lomakkeeseen meni puoltoista tuntia. Sata jaettuna viidellä, kertaa puoltoista tuntia on... en halua ees ajatella! Hitsit kun tähän ei oo mitään tunnelmaan sopivaa kuvaa iskettävänä...

Mua vähän huolestuttaa se, että kaikki mitä tänne kirjoitan liittyy liian usein jollakin tapaa kouluun. Ihan kun mulla ei muuta elämää olisikaan! Tähän on tultava muutos. Nyt. Heti. Ai niin, huomenna mulla on kehityskeskustelu opettajan kanssa(!). Se on jokavuotinen traditio meidän koulussa: opiskelija kuvaa tulkkausnäytteen ja sit sitä ruoditaan opettajan kanssa. Jes. Okei, nyt lopetan! Hei. Moi. Morjens.

Perus maanantaiaamu koulussa

 

 

Ei pysty. Ei kykene.



Sweet home Tampere

Tampere se on! Mahtavaa olla taas pitkästä aikaa (kahteen viikkoon, hehe) kotonakotona. Mutta kuten veikkasinkin, niin koulu tuli ja kirjoittaminen jäi... Meillä alkoi yksi aika rankka tulkkauksen kurssi, joka tuli kyllä todella tarpeeseen, mutta samalla muistutti siitä, miten ruosteessa voi taidot olla! Nyt onnesta pitkä viikonloppu Tampereella. Sunnuntaina taas suunnaksi Turku.

 

Pitkä viikonloppu silleen siis, että jätin Turun taakseni jo keskiviikkona. Olin eiliseen asti poikaystävällä loisimassa, mistä raahasin roippeeni siskolle keskustaan pariksi tunniksi ja sieltä vanhempien luo. Sisko oli tehnyt tosi nannaa kanarisottoa ja jälkkäriäkin oli:



Kaakao vaniljajäätelöllä, suklaakastikkeella ja SYDÄNKEKSILLÄ!



Ah, autuutta!

 

Tänään on luvassa vohvelien paistoa, keilausta myöhäisen isänpäivän vieton kunniaksi ja saunomista med perhe. Huomenna taas poikaystävälle ja sieltä sunnuntaina Turkuun, ympyrä sulkeutuu. Ensi viikonloppuna siskot suuntaavat Turkuun, mikä on toooosi kivaa! Etenkin siksi, että toinen siskoista ei ole käynyt vielä mun "uudessa" asunnossani, jossa olen siis asunut jo kohta kaksi vuotta. Ensi viikko lupailee muutenkin hyvää: ei luentoja, vaan ainoastaan raakaa koulutehtävien tekoa sekä lounastamista ja kilistelyä ystävän jos toisenkin kanssa. :)

 

Tunnelmasta rapsahtaa piste Tampereelle. Täällä mä vaan voin niin paljon paremmin!

Turku vs. Tampere: 1 - 1



 

P.s. Oletteko muut yhtä innoissanne siitä, että päivät on pidentyneet huomattavasti ja valo hellii? Kevät tulee! Pikku hiljaa. :)

Peace and home

Tulin hetki sitten koululta kotiin, joka sillä samaisella sekunnilla tulvahti täyteen auringonvaloa. Oli niin kivan näköistä ja hyvä olo, että tartuin kameraan ja kuvasin muutamia juttuja, mitä mun kodistani löytyy. Eilen koetun yksinäisen itkupotkuraivarin jälkeen on ollut niin seesteinen olo, ettei ees tänään koululla pinna kiristynyt, kun ei päästy tietokoneluokkiin kun vasta reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Enhän mä halunnutkaan muuta kuin tulostaa yhden jutun... Odotus kyllä palkittiin, sillä joululoman aikana siellä oli tehty pientä remonttia ja nyt meillä oli siisti ja hieno tietokoneluokka uusine koneineen, kameroineen ja kuulokkeineen. Kyllä siellä nyt kelpaa kuvata ja kirjoittaa esseitä!

Huomenna alkaa koulu sitten ihan toden teolla ja siihen varmaan tyrehtyy tää mun kirjoittelu tänne... No, yritän ainakin taistella tuulimyllyjä vastaan! 

 Samuli Putron myötä hyvää maanantaita kaikille! Keep calm and carry on!

Zara

Yksi Turun hyvistä puolista on se, että täällä on ZARA! Voi kumpa tuo vaatteiden aarreaitta (hm, kuulostaa vähän halpahallin synonyymilta) löytäisikin tiensä Tampereelle... mä pyydän!

En oikeastaan ole käynyt alennusmyynneillä tänä talvena muuta kuin Lontoossa (kuulostaa paremmalta kuin olikaan!), mutta Turkuun palattuani joululoman vietosta poikkesin Zaraan ja yllätyin, miten hyvät alet siellä vielä oli käynnissä! Suurimpaan osaan vaatteista ja asusteista oli lätkitty alehinnat ja kokojakin oli vielä kiitettävästi jäljellä. Itselläni ei tällä hetkellä ole oikeastaan yhtään ylimääräistä rahaa, kun en käy opiskelujen ohella töissä, enkä ole (ainakaan vielä) turvautunut opintolainaan. Sikäli siis olin pahoilla teillä, kun kiikutin liudan vaatteita Zaran sovituskoppiin. Pari paitaa miellyttivätkin silmää siinä määrin, että reittini kulki kassan kautta kotiin. 

Sellaiset kaksi. Sitten päätinkin, että vähään aikaan ei ole asiaa muuta kuin ruokakauppaan. Mantra, jota hoen itselleni: "Multa ei puutu mitään niin akuuttia, etten kevääseen asti selviäisi." :)

Kamppailu Turku vs. Tampere: 1 - 0

Vielä....

Tökkikää vaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Juu. Pakko vaan vielä fiilistellä ihanan joulun tunnelmissa ennen kun koulu kutsuu. Hassua, että nekin sanat erottaa vain yksi vaihtuva konsonantti, vaikka ovat kuin yö ja päivä: koulu - joulu... :) 

Joulun jälkeen 28. päivä otin suunnaksi Helsinki-Vantaan ja lähdin kaverin kanssa Lontooseen viideksi päiväksi. Siitä lisää tuonnempana! :)

Viisut!

Vuodenvaihde selätetty, joten voin hyvällä omatunnolla alkaa tutustua kevään Euroviisujen tarjontaan. :) Viisut on kevään ehdoton kohokohta MM-lätkän ohella. Monien on vaikea ymmärtää Euroviisujen mahtavuutta, mutta ei kai heitä voi tuomita. Kaikki eivät vaan tajuu...

Suurin kämmi näillä ihmisillä käy siinä, että he olettavat Euroviisujen oikeasti olevan vain laulukilpailu. Kyseessähän on koko Euroopan ja oikeastaan koko maailman yhteen kokoava tapahtuma, joka tarjoaa katsojalle naurua ja jännitystä. Unohtamatta tietenkäään karnevaalitunnelmaa, joka on mielestäni Viisujen kantava voima. Vaikka musiikki näissä karkeloissa on harvoin hyvää, löytyy sieltä aina vuosittain helmiä sikojen joukosta:

BrainStorm - My star (Latvia 2000)

Lovebugs - Highest heights (Sveitsi 2009)

Jessy Matador - Allez Olla Olé (Ranska 2010)

Les Fatals Picards - L'amour à La Française (Ranska 2007)

Blue - I can (Iso-Britannia 2011)

Ah, tätä litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä säästelen jotain lähemmäs toukokuuta, jolloin Viisut starttaa Ruotsin Malmössa! Täytyy myöntää, että vaikka usein kilpailuissa voitto ei ole tärkeintä vaan se, että Ruotsi häviää, niin viime vuonna olin mielissäni Ruotsin voitosta. Loreenin kappale oli hyvä ja se erottui muista viisuista positiivisesti. Lisäksi ruotsalaiset ymmärtävät tämän jalon kilpailun päälle, minkä voi päätellä jo siitä, että heidän karsinnoissaan Globen on ääriään myöten täynnä, vaikka kyse on vielä karsinnoista. :)

Vuoden ollessa vasta näin alussa mä oon keskittynyt Suomen mahdollisiin edustajiin. Kun artistit marraskuussa julkistettiin, liputin Diandran puolesta. (Pääasiassa siksi, että en tuntenut muita artisteja.) Nyt kun Uuden musiikin kilpailun lähetykset ovat alkaneet ja kaikista kisaajista saatu maistiaisia, olen löytänyt uuden suosikin! 

 Mikael Saari - We should be through

Mikael Saari on mulle täysin tuntematon nimi jostain Lahden perukoilta. Ääntä häneltä kuitenkin löytyy ja kappale on todella kaunis! Jotain täysin poikkeavaa yleensä Viisuissa kuultuihin. Tuomaristolta kappale keräsi kehuja, mutta huolenaiheena oli kappaleen tavallisesta poikkeava rakenne. Biisi on enemmän teos kuin euroviisu. Itse en lähtisi tätä mitenkään muuttamaan, koska juuri tällaisena tämä erottuisi edukseen sitten Viisujen pääpäivänä. Ja vaikkei voitto olekaan tärkein, niin uskon, että tää yltäisi ainakin top 10:een. Yhtään ei haittaa sekään, että hän on aika ilo silmällekin. :)

Jään seuraamaan tilannetta... :D

Taputeltu vuosi

Moron! 

Vuosi vaihtui jo käytännössä ajat sitten, mutta koska oon vasta nyt kunnolla koneen äärellä, ajattelin vielä vähän muistella viime vuotta ennen kuin täysin antaudun vuodelle 2013. 

Missä kaikki merkit? :O

Vanhat tutut - parhaat tutut!

Toukokuun puolivälissä kävin moikkaamassa Saksassa vaihtarina ollutta ystävää. 

Frankfurt + Giessen + Emmi = hyvä loma!

Vuoden 2012 parasta antia oli ehdottomasti kesä! Jälleen kerran sain viettää sen mitä parhaimpien työkavereiden kanssa. Niin parhaiden, että töiden ulkopuolellakin tuntui olevan vain työkaverit. :)

Selvennykseksi: en ollut töissä miimikkona. Harmi sinänsä... :)

Valloitettiin jo vappukuvista tuttujen ystävien kanssa Tukholma elokuussa. Oli kivaaaaa!

Vaikka nää kuvat tosiaan pyörii tuossa kesän ympärillä, niin kuului vuoteen kaikkea muutakin muistamisen arvoista. Parhaimpia juttuja oli kuitenkin vanhojen ystävien uudelleen löytäminen, matkustelu, kesätyöt ja koulun eteneminen. 

 Tästä tuli ehkä hieman kuiva, eikä niin kokonaisvaltainen kirjoitus kuin toivoin. En vaan millään jaksanut plärätä noita kaikkia kuvakansioita läpi, vaan napsin näistä suurimman osa Facebookin kesäalbumista. :D Joka tapauksessa erinomaista uutta vuotta kaikille! Toivotaan, että siitä tulee yhtä hieno ja unohtumaton kuin edeltäjästäänkin! :)