Hartiat jumissa. Silmiä särkee. Päässä kohisee espanja. Kaikkea sitä opiskelija tekeekin opintopisteiden toivossa...
Pari luokkakaveria on tekemässä opinnäytetyönään Euroopan laajuista tutkimusta, jota varten he tarvitsivat apua vastausten koodaamisessa sähköiseen muotoon Webropoliin, joka tilastoi vastaukset valmiiksi. Osa vastauksista on siis alunperin ollut paperisia kyselylomakkeita, koska ne... äh, en osaa selittää. No kuitenkin. Mulla on nyt sata skannattua kyselylomaketta (pitkää sellaista!) espanjaksi ja mun tehtäväni on syöttää vastaukset sinne ohjelmaan, joka tilastoi ne valmiiksi. Espanjan kielen taito ei ole tehtävässä oleellinen ja se multa puuttuukin...
En tiedä, miksi tästä on raportoitava tänne. Käyn hieman ylikierroksilla juuri nyt. Viiteen lomakkeeseen meni puoltoista tuntia. Sata jaettuna viidellä, kertaa puoltoista tuntia on... en halua ees ajatella! Hitsit kun tähän ei oo mitään tunnelmaan sopivaa kuvaa iskettävänä...
Mua vähän huolestuttaa se, että kaikki mitä tänne kirjoitan liittyy liian usein jollakin tapaa kouluun. Ihan kun mulla ei muuta elämää olisikaan! Tähän on tultava muutos. Nyt. Heti. Ai niin, huomenna mulla on kehityskeskustelu opettajan kanssa(!). Se on jokavuotinen traditio meidän koulussa: opiskelija kuvaa tulkkausnäytteen ja sit sitä ruoditaan opettajan kanssa. Jes. Okei, nyt lopetan! Hei. Moi. Morjens.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti