Lupaus keväästä

Tänään (ja eilen ja toissapäivänä jajaja...) ilmassa on ollut lupaus keväästä. Räystäät tippuu, linnut visertää ja auringon valo ja lämpö hellii. Turku alkaa pikku hiljaa tulla esiin lumen alta. Kävelytiet ovat kohtalaisen sulia ja kumisaappaita tarvitaan, jotta jalat pysyvät kuivina.

Tänään koulun jälkeen suuntasin tieni keskustaan, missä tapasin ystävääni Emmiä, josta on ollut juttua täällä blogin puolella aiemminkin. Käytiin Kristiinankadulla sijaistevassa Morrison'sissa lounastamassa ja siirryttiin jälkkäreille Picniciin. Ahneuksissani tuhosin herkut ikuistamatta niitä. Sääli, sillä olivat sen verran nannan näköisiä, että kuvat olis ollut kiva lisätä tänne. Söin kanasalaatin ja jälkkärinä palan suklaakakkua Picnicin päivän haudutetun teen kera. Tee oli niin makoisaa, että olis pitänyt kysyä, mitä teetä se oli...

Edit 28.2.// Morrison'sin lounaskahvikupit oli MUUMIMUKEJA! En ite juo kahvia, joten ihailin niitä etäämmältä. Mietin vaan, että kuinka moni kippo löytää tiensä asiakkaiden laukkuihin... Juuri luin artikkelin, missä käsiteltiin Muumimukien arvoa. :D

 

Kävin myös noutamassa eilen juttelemani virkkuulangan suurta virkkausprojektia varten! Olin suunnitellut ostavani 9-säikeistä kalastajalankaa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Päädyin sitten 12-säikeiseen, joka näytti silmääni aika ohuelta ja pestiin sopivalta. Rulla on värjäämätön eli lopputuloksesta tulee aavistuksen beige. Jäätävä hinku aloittaa jo, mutta täytyy malttaa lukea muutama artikkeli huomista koulupäivää varten... :)

Inspiraatio

HALUAN VIRKATA!

Äiti osaa <3

Tää ei suinkaan ole mulle tavanomainen olotila, vaan jotain aivan uutta. Itä-Suomessa vieraillessani näin päiväpeiton, joka on samanlainen, mitä äiti on joskus nuoruudessaan tehnyt. Ensin ajattelin puhua äidin tekemän peiton omaa sänkyäni koristamaan, kunnes eilen sain kuningasidean tehdä itse sellaisen! Tästä kehkeytyy todennäköisesti ikuisuusprojekti, joka ei valmistu koskaan, mutta lupaan infota projektin etenemisestä. :) Huomenna lankakauppaan...

Pizza kananmunapohjalla

En ole mikään karppaaja, vaan välillä tuntuu, että jopa päinvastoin. Löysin kuitenkin taannoin pizzareseptin, jossa pohja oli valmistettu pelkästä kananmunasta ja tänään oli oivallinen päivä kokeilla sitä.

Pohjan valmistukseen tarvitset 6 kananmunaa.

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. 

2. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (lue: ei tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin)

3. Vatkaa myös keltuaisia ja yhdistä ne sen jälkeen valkuaisvaahdon kanssa samaan kulhoon. Sekoita. 

4. Levitä kananmunavaahto uunipellille tasaiseksi levyksi.

5. Paista 200 asteessa n. 6-10 min, kunnes se saa hieman väriä.

 

Tämän vaiheen jälkeen valmistus etenee kuten normaalinkin pizzan kanssa: tomaattimurskaa tms., halutut täytteet, juustoraaste ja eikun takasin uuniin 10-15 minuutiksi! :)

Kananmunapohja on aika pehmoinen, minkä vuoksi palan kampeaminen lautaselle vaati hieman kärsivällisyyttä, mutta lopputulos oli oikein maukas! Kananmunapohja maistui aika makealle ja mietinkin, miten se olisi reagoinut, jos siihen olisi sirotellut suolaa ennen uuniin laittoa... Aion kyllä ehdottomasti tehdä toistekin!

Off to Juga

Huomenna koulun jälkeen se on suunta Pohjois-Karjalaan (...vaihdan farkut verkkarihousuun...), eli Joensuun kautta Juukaan! Hauskaa viikonloppua to each and everyone!

Treasures

Hetket Turussa käyvät pikku hiljaa vähiin, vaikka muistikuvat muutosta tänne ja koulun alusta ovat vielä kirkkaina mielessä. Suunnitelmat syksyn suhteen ovat vielä täysin avoimet: tullako tekemään avoimen kautta lisää suuntautumisopintoja vaiko ei? Myös se, valmistunko nyt keväällä, on vielä kysymysmerkki, koska siihen vaikuttaa niin moni asia. Tavoitteena on kuitenkin valmistua toukokuussa.

Koska päiväni Turussa alkavat ainakin vuoden sisällä olla luetut, olis ehkä tosissaan aika alkaa tutustua Turkuun ihan kunnolla. Turku tutuksi siis! Koska olen tavallaan turisti tässä kaupungissa, niin turistioppaista on hyvä lähteä liikkeelle, hehe:

 

 Materia on kivaa. Ainakin silloin tällöin. :)

 Treasure Map sisältää designin ja käsitöiden lisäksi vinkkejä ravintoloista, museoista ja illanviettopaikoista. Suuri osa näistä on jo tuttuja ja eniten kutkuttaakin paikallisten kädentaitajien ja taiteilijoiden töitä myyvät liikkeet. 

Monessa näissä vinkatuista paikoista on pitänyt käydä jo pitkään (tuo oranssi design-kartta on kulkenut matkassa jo vuodesta 2011...), mutta aika tuntuu valuvan sormien välistä ja usein viikonloppuisin suuntaan Tampereelle. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, minkä vuoksi tänä keväänä, tänä keväänä, aion kunnostautua. Sitä mukaa kun tämä turisti löytää jotain kivaa, niin lupaan vinkkailla siitä tännekin! Hauskaa viikonalkua kaikille! :)

Weekend so far

Eilen illalla koulun jälkeen nukuin ruhtinaalliset puolentoista tunnin päikkärit, kun piti ladata kouluviikon kuluttamia akkuja, jotta illalla olisin täydessä iskussa - tidididii! - tähän:

Kuuden maissa treffattiin ystäväni Mintun kanssa Puhakassa, nakattiin korit täyteen herkkuaineksia/-juomia ja riennettiin Mintun residenssille valmistamaan makoisaa kanasalaattia...

 

...ja MUDCAKEA!

Iltaa siivitti myös Somersby-siiderit ja skumppapullo - jep, Änäri-ilta vailla vertaa. :D

Koska mulla on keväällä luvassa Grand Game poikaystävääni vastaan (panoksena erä minigolfia: häviäjä maksaa), piti harjoitella tota maalintekoa... Mä oon surkea tossa pelissä ja Minttu pesi mut ihan täysin. Mutta eilinen oli hyvää treeniä. Mintun poikaystävä on kuulemma aika tosi hyvä tossa, mikä sai mut pohtimaan millä lahjoisin sen mun valmentajaksi. :D

Mun heikon menestykseni tässä pelissä huomioon ottaen koin tarpeen pelata Ruotsin maajoukkueella, niin ei ottanut päästä niin pahasti jos kun hävisin. Pelattiin myös Call of Dutya, koska se on Mintun salainen (tai ei niin salainen) intohimo. Hyvän kuvan tää antaa meistä... Mutta kaikessa väkivaltaisuudessaan se peli nostatti liikaa mun verenpainetta, joten pienen kokeilun jälkeen tyydyin seuraan vierestä. :) Pelaamisen lisäksi katottiin Netflixistä vähän stand upia: Gabriel Iglesias aka Fluffy - mainio kaveri!

Oli kyllä kaikin puolin tosi hauska ilta. Kiitti Minttu! :) Tänään oli paluu opinnäytetyön kimppuun, kun mun opparipari tuli puolen päivän aikaan ja läks kuuden maissa. Saatiin kyllä ihan kivasti tehtyä, eli ei harmita, että lauantaita siihen kulutettiin. Etenkään, koska tein meille laskiaispullia ja ne oli hyviäääää! Nyt illalla katsoin UMK-finaalin ja höh... miksi Mikael ei päässyt edustamaan... :( No, näillä mennään.

Siskoviikonloppu

Muutamalla sanalla viime viikonlopusta ennen kuin heittäydyn tähän viikonloppuun. Isosiskoni Tampereelta tekivät uhkarohkean vedon ja lähtivät koko viikonlopuksi villiin länteen, Turkuun. Mä olin kyllä tositosi iloinen, että uskalsivat, koska sain hyvän syyn olla miettimättä kouluhommia kokonaiseen pariin päivään, lisäks vieraat on aina kivoja ja toinen siskoista ei ole vielä koskaan käynyt täällä mun turkukodissani, vaikka oon asunut tässä asunnossa kohta kaksi vuotta! Oli siis jo korkein aika. :) Viikonloppu sisälsi jutustelua, hyvää ruokaa, shoppailua, leffailua ja ulkoilua. Kuvia on heikonlaisesti, koska pokkarini tekee kuolemaa ja järkkäriä en jaksa kantaa mukanani.

Elokuvissa käytiin katsomassa Anna Karenina, joka jo trailerinkin perusteella näytti tosi hyvältä leffalta. Juonellisesti ei mikään riemuvoitto, vaikka Tolstoin kuuluisaan romaaniin perustuukin. En ehkä itse ole suurin 1800-luvulla kirjoitettujen ihmissuhdedraamojen fani, mutta elokuva oli kuitenkin tosi kivasti tehty ja näytti hyvältä. Keira Knightley oli nätti kuten aina, mutta myös aika ykstoikkoinen kuten aina.

Sunnuntaina käytiin kunnon kävelyllä Aurajoen ympäristössä, mikä on mun suosikki lenkkireitti ja lähtee ihan mun asunnon lähettyviltä. Reitillä on eräs silta, mihin joku herttainen lenkkeilijä on neulonut Jaksaa, jaksaa -kannustuskyltin. Se saa aina hyvälle tuulelle. Mutta toinen ääripää on siltaan kiinnitetyt lukot. En usko, että oon ainut, jonka mielestä toi lukkointoilu alkaa paisua liian suuriin svääreihin! Niitä löytää tätä nykyä ihan joka sillasta... Ne on ällöjä. Vai mitä te tuumitte?

Lukkoja lukuunottamatta tosi kiva viikonloppu. Toivottavasti siskot tulisivat vielä käymään ennen kun karistan Turun pölyt jaloistani. :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tällainen päivä tänään...

Tsiisus, mikä päivä tänään! Aamulla vetisteltiin koko luokan voimin, kun Viittomakielentulkin ammatillisuus ja työnohjaus -kurssilla opettaja oli suunnitellut meidän päänmenoks palautteen antoa ja vastaanottamista. Eikä mitä tahansa palautetta, vaan positiivista sellaista!

Meidän koulutus oikeastaan rakentuu palautteen varaan tai ainakin siltä tuntuu. Palautetta annetaan aivan kaikesta. Sitä on kyettävä vastaanottamaan ja antamaan. Pääasiassa siis viittomakielen ja tulkkauksen tunneilla. Useimmiten palautteet käsittelevät nimenomaan kieltä ja tulkkausta, mutta koska viittomakieleen kuuluu vahvasti ilmeet, eleet ja kehonkieli, saattaa palaute toisinaan tuntua liiankin henkilökohtaiselta. Pyrkimyksenä on ns. hampurilaismalli, jossa palautetta annetaan järjestyksessä 1) hyvää, 2) kehitettävää, 3) hyvää, mutta etenkin kategoriaan "kehitettävää" kuuluvat palautteet jäävät usein päälimmäisinä mieleen ja aiheuttavat toisinaan mielipahaa ja ahdistusta. Tähänastiset kolme ja puoli vuotta ovat ainakin opettaneet ottamaan kritiikkiä vastaan jos ei muuta! 

Ensimmäisen luokan aluksi meille järjestettiin kahden päivän leirikoulu pääasiassa ryhmäytymisen vuoksi. Koska opiskelu oli silloin niin alussa, oli noilla parilla päivällä iso merkitys toisiin tutustumisessa. Tehtiin siellä sellainen positiivisen palautteen leikki, missä jokaisen selkään teipattiin pahvilautanen, minkä jälkeen kierreltiin ja kirjoiteltiin toisten lautasiin jotain positiivista kyseisestä henkilöstä. Tää on varmaan monille tuttu esim. riparilta:

Samassa hengessä toteutettiin tänään toistemme ylistys, paitsi että pahvilautasia ei ollut, eikä edes paperia. Tai juu oli, nenäliinoja. Jokainen meni vuorollaan luokan eteen ja muut vuorotellen kertoivat positiivisia asioita edessä olevasta. Hämmentävää. Liikuttavaa. Voimauttavaa? 

Mä olen stressannut tän koulun aikana enemmän kuin olisi suotavaa. Stressiähän on kai kolmea eri lajia: kehitykselle välttämätöntä, hyvää sekä uuvuttavaa stressiä. Uuvuttava on ollut tän kolmen ja puolen vuoden teemasana. Henkinen ahdistus on pahimmillaan ollut myös fyysistä ja musta tuntuu, että tän kaiken keskellä se positiivisuus ja iloisuus, mikä mussa joskus koulun alussa vielä oli, on karissut. Nyt joku varmaan ajattelee, että miks helkkarissa en oo lopettanut opiskelua ja samaa mäkin oon useasti miettinyt. Ensinnäkin en ole keksinyt mitään muuta tilalle ja toiseksi, en ole luovuttajatyyppiä. Jos johonkin ryhdyn, niin se viedään myös loppuun asti. Luonteen vahvuutta vai heikkoutta? Molempia luulisin, mutta haluan ajatella vahvuutena. Lisäksi vielä mainittakoon, että näen itsessäni pienen tulkinalun, jolle haluan antaa mahdollisuuden...

Tänään saatu palaute palautti uskoa siihen, että se Ilona, joka aloitti tän koulun melkein neljä vuotta sitten, on vielä tallella, vaikka itsestä välillä muulta tuntuukin. Toisinaan itse ei vain pysty näkemään sitä mitä muut ehkä näkevät.

Tulipa nyt raskasta tekstiä, mutta nää on asioita, joiden äärellä mun ajatukset usein askartelee. Mieleni tekisi kirjoittaa, että ei tätä pidä turhan tosissaan ottaa, mutta en kirjoita. En vähättele. Koska tää on mulle tärkeää.

Seikkailu Saloon

Viime viikolla kiskot veivät muutamaksi tunniksi Saloon, missä tapasin ystävääni Emmiä, joka samaisena päivänä sai päätökseen viisi kuukautta kestäneen harjoittelun, hurraa! Emmi opiskelee Kouvolassa - tuttavallisemmin Kouvostoliitossa ;) - mutta oli harjoittelussa Salossa. Ollaan tutustuttu nelisen vuotta sitten, kun Emmi aloitti samaan aikaan tulkkiopinnot täällä Turussa. Se oli kuitenkin kaukaa viisas ja jätti uppoavan laivan (no einy!) ja siirtyi ekan vuoden jälkeen muihin hommiin.

Vaikka Saloon ja Turun välimatka on minimaalinen, niin harmillisen vähän ollaan nähty viimeisen viiden kuukauden aikana. Nyt kuitenkin ennen Emmin paluuta Kouvolaan, oli hyvä sauma nähdä hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä. Ja hieman shoppaillen...

Ennen mun junani lähtöä takaisin Turkuun ehdittiin tosiaan käväistä the big city Salon ostoskeskuksessa, mistä Emmin mukaan tarttui varsin upea laukku - jota mäkin hieman halajin, myönnetään - ja mä löysin paikallisesta Glitteristä pikkulintukorvikset. Linnut lähti mukaani vaivaisella 90 sentin alehinnalla. Vasta kotona huomasin, että tirpat katsoo samaan suuntaan, minkä vuoksi korviin asennettuina toisen nokka osoittaa eteen ja toisen taakse. Lyhyen harmistuksen jälkeen toivuin siitä ja nyt ne ovat jo parina päivänä olleet käytössä. Aika kivat. :)

Viikonloppuna siskot valtasivat Turun, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt ei jaksa. Takana on kymmenen tunnin koulupäivä ja edelleen ne pirun palautelomakkeet, jotka viimein sain lusittua loppuun. :)