Opiskelija tulkin vaatteissa?

Hei vaan hei! Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, minulla alkoi tammikuun alussa viittomakielen tulkin työt täällä Tampereella. Olo ei kyllä ole yhtään työssäkäyvän aikuisen, vaan edelleen bongailen opiskelija-alennuksia sieltä sun täältä. :D Ajattelin nyt muutamalla sanalla tiivistää viimeisen kuukauden tuntemuksia ja nykyistä olotilaa. 

Joulukuussa, kun sanoin hyvästit opinahjolle Turussa ja tiesin töiden alkavan tammikuussa, olo oli aika huojentunut ja ajatus työelämään siirtymisestä tuntui tervetulleelta. Vasta kun pääsin avaamaan työaikojani Kelan tulkkikalenteriin, asia jotenkin konkretisoitui ja tuli jännitys ja ahdistus siitä, miten työt lähtevät käyntiin ja kuinka suoriudun. Ensimmäisten tilausten tultua tietooni aloin kuitenkin jo odottaa töihin pääsyä. Töiden alkua edeltävä yö oli uneton ja aamulla oli jopa fyysisesti huono olo. Oli oikeasti! Hetken. Sain kuitenkin hyvät tsempit lähtiessäni ja ensimmäinen keikka kestikin kokonaisuudessaan kymmenen minuuttia. Kannatti joo jännittää! Meni hyvin. Oli ohi silmänräpäyksessä. Samalla päivällä oli myös toinen tilaus ja yllättäen sekin meni ihan hyvin ja asiakkaiden keskustelu soljui hyvin eteenpäin. Olo on edelleen kuin opiskelijalla, joka on tekemässä pidempää harjoittelua. Tuntuu, että pian on paluu koulunpenkille. 

Takeltelua, käsien tärinää ja sanojen+viittomien hakua on kuitenkin ollut. Sen suuremmilta kommelluksilta on onneksi vältytty. Haastavinta on ollut kuurojen ja kuurosokeiden asiakkaiden viittomisen ymmärtäminen. Kuten kuulevatkin ihmiset puhuvat kukin tyylillään, niin myös viittomakieliset viittovat kukin omalla tavallaan. Tähän on ollut vaikeaa totuttautua, vaikka se on ollut tiedossa jo opiskellessani. Lisähaasteita on luonut se, kun en vielä tunne asiakkaita ja muita tulkkeja. Alamme kun on niin pieni, että kaikki tuntevat ainakin lähes kaikki. :)

Ensimmäisen kuukauden aikana on tullut paljon tulkattua myös viitotulla puheella, mikä sekoittaa viittomakielentaitoani. Viitottu puhe tarkoittaa suomen kielen sanajärjestyksen ja lauserakenteen mukaan viittomista. Tällaista kommunikointitapaa käyttävät esimerkiksi huonokuuloiset henkilöt ja henkilöt, jotka ovat kuuroutuneet myöhemmällä iällä opittuaan puhutun suomen kielen. Viitottu puhe ei siis ole luonnollinen kieli, vaan puhutun kielen ja viittomakielen yhdistelmä. Viittomakielellä on omat lauserakenteensa ja erityispiirteensä. Kun tulkkaa paljon viitotulle puheelle, on tulkkauskielen vaihtaminen viittomakielelle haasteellista. Ainakin vielä, kun olen tällainen vihreä omena. :)

Njoo, tulipahan asiapitoista settiä. Viimeksi koulussa kirjoitellut viittomakielen ja viitotun puheen eroista ja voisihan tässä eritellä kuurojen kulttuuriakin mm. viittomanimien osalta, mutta aiheesta löytyy myös natiivien viittojien kirjoittamia blogeja. Niitä löytyy esimerkiksi Blogilistan hausta hakusanalla "viittomakieli" aika mukavasti, jos olette kiinnostuneita laajemminkin. Toki minäkin mielelläni vastailen kysymyksiin siinä määrin missä tietoni riittävät.

Tällä viikolla on aika iltapainotteinen viikko töiden osalta. Eilen kävin moikkaamassa erästä ystävää ja hänen miestään töiden jälkeen, kun satuin olemaan heitä lähellä työkomennuksella. Muita tärkeitä tyyppejä ehtii nähdä seuraavan kerran vasta viikonloppuna...

Hyvää viikon jatkoa to each and everyone! :)