Huituntuuttiin!

Eilen illalla olin katsomassa Turun Nuoren Teatterin Ronja Ryövärintytär -näytelmää, koska siellä oli kaksi taitavaa tulkkiopiskelijaa meidän vuosikurssilta tulkkaamassa sitä viittomakielelle. Tytöt veti tosi hyvin ja oli ihan mahtavaa, että paikalle oli tullut jonkin verran myös viittomakielistä yleisöä. 

  Ronja ja Birk
Kuva: Mikko Vihervaara

Tulkkaus toteutettiin tosiaan opinnäytetyönä, jossa keskitytään erityisesti näytelmän äänimaailman tulkkaamiseen. Tulkattuja näytöksiä oli yhteensä kaksi, aiemmin lokakuussa ja sitten eilen. Oli tosi kivaa käydä pitkästä aikaa teatterissa, vaikka lastenteatterista periaatteessa olikin kyse. Kuitenki ne, jotka Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären ovat lukeneet, tietää, että kyllä se aikuisiinkin uppoo! Kaiken lisäksi Nuoren Teatterin näyttelijät ovat aivan käsittämättömän taitavia nuoria lupauksia. 

 

Tänään päivä on vierinyt kouluhommien äärellä - yllättäen! Tuntuu, ettei mistään muusta aiheesta riitä tänne mitään juttua. Eniveis, pikku hiljaa on tullut laitettua opinnäytetyön kirjallista osaa tulille ja kyllä tää tästä. Ens viikolla pääsee huituntuuttiin Tampereelle, jeee! :)

"...ja mies söi... tytön?"

Viikonloppu käy loppuaan ja nyt on perjantaiolo, jes. Sillä saattaa olla osuutta asiaan, että oon paahtanut koululla kymmenen tunnin päivää aina perjantaista asti. Vaikka vähillä yöunilla on menty, on ollut aika muikee viikon lopetus tukiviittomaopetusharjoittelun äärellä. Tänä viikonloppuna oli tosiaan se meidän koulun järjestämä Kommunikoi viittomin -kurssi, jossa minä ja muutama muu koulukaveri oltiin opettajina.

Alkujännityksestä huolimatta kaikki sujui oikein hyvin, vaikka tuntisuunnitelmien aikataulut hieman muuttuivat matkan varrella. Haastavimmaksi ehkä osoittautuikin se, kuinka paljon tulisi varata aikaa millekin asiakokonaisuudelle ja harjoitukselle. Osaan tehtävistä ei kulunut niin kauaa kuin mitä suunnitteli ja osa taas venyi. 

Päivän päätyttyä työt jatkui kotona matskujen toteutuksella. Ideoin eilen illalla kuvakorttitehtävän, joka siinä univajeessa tuntui varsin nerokkaalta. Kortteja oli adjektiiveista, substantiiveista, verbeistä ja kysymyssanoista, ja ajatuksena oli, että summanmutikassa tulee nostella kortteja ja muodostaa saaduista sanoista tarinaa. Erinomainen idea, eikö? Tänään h-hetkellä se osoittautui kuitenkin hieman... niin, noh. Haasteelliseksi. Sanotaanko, että opiskelijat suoriutuivat siitä hyvin, mutta kun näytin esimerkkiä, niin tarinan lopputulema oli: "Miehellä on edelleen nälkä ja hän päättää syödä... (kuvakortin nosto) ...tytön." Se peli kaipaa vielä hieman korjailuja, mutta hyvä siitä tulee! 

"Älä juokse sakset kädessä!"

Tänä syksynä opiskelun hyviin puoliin on ehdottomasti kuulunut askartelu! Pedagogisten opintojen myötä on tullut ajankohtaiseksi miettiä, miten saan taottua viittomat ummikkojen päähän niin, että se olisi heille mieluisaa ja tarkoituksenmukaista. Ongelmaksi on muodostunut mielikuvituksen puute... Johtuneeko sitten kiireestä vai siitä, etten vielä osaa oikein arvioida, mikä opetusmetodi toimii ja mikä ei, mutta vasta tänään askartelin ensimmäiset materiaalini. 

Nyrkkisääntö materiaaleissa on se, että ne olisivat mahdollisimman monikäyttöiset. Tänään askartelemani lauselappuset ovat ehkä kaikkea muuta, mutta eiköhän näille käyttöä tule. Jossain vaiheessa ainakin. 

Sormet syyhysivät päästä tekemään, joten pakkohan se oli. Askarteluevästäkin löytyi: glögiä ja tummaa suklaata. Kohtalaisen hyvä combo muuten. Muutenkin työpiste oli ehkä onnistuneempi kuin materiaalit. :)

 

Niin ne suklaat vaan katoaa. :)

Tulevana viikonloppuna päästään muutaman koulukaverin kanssa tositoimiin opetuksen kanssa, kun meidän koulu järjestää tukiviittomakurssin, jossa me toimitaan opettajina. Kurssisuunnitelma on valmis, mutta vielä materiaalien kanssa riittää hieman tekemistä. Kaiken tohinan keskellä on kuitenkin tarpeen muistaa, että sakset kädessä ei saa juosta.

Hidas, hitaasti, hidastetusti

Käyn vähän hitaalla. Nää on näitä hetkiä, kun pitäisi tehdä kouluhommia, mutta huomaakin puuhaavansa jotain aivan muuta. Einy, alla olevan kuvan ääressä hääräsin juuri melkein tunnin:

"Hidas"

Kolme viittomaa. Mitä enemmän noita katson, sitä karmeemmilta ne omaan silmään näyttää. Me neljännen vuoden tulkkiopiskelijat, jotka ovat valinneet erikoistumisopinnoikseen viittomien opetuksen pedagogiset opinnot, pidetään nyt marraskuussa viittomakursseja erinäisissä paikoissa, erinäisille ryhmille. Pienryhmäni kanssa valmisteltiin materiaaleja käytettäväksi, eikä löydetty kuvia yllä näkyville kolmelle viittomalle: onnea, painava ja hidas. Lupauduin piirtämään ne ja tuotatuota... katsotaan nyt, onko niistä käytettäväksi. :) 

Vielä olis esseekirjoitusta luvassa tälle illalle, mutta mitäpä tässä turhaa kiirettä pitämään... ;)

Voimajuoma

Perjantaina suuntasin Helsingistä kotipuoleen Tampereelle. Harjoittelun ensimmäiset päivät sujuivat ihan hyvin, vaikka varsinaisesti vain torstaina pääsin kunnolla harjoittelun makuun. Perjantain tulkkauskeikka peruuntui, koska ohjaava tulkkini sairastui, eikä asiakas tarvinnutkaan sinä päivänä tulkkia. Oli aika raskas loppuviikko, johtuen osittain myös päällä olleesta flunssasta. Nyt siitä on kuitenkin pikku hiljaa selvitty ja ensi viikolla suunnaksi taas Helsinki. Tällä viikolla luenoja on Turun päässä niin paljon, että reissaaminen Helsingin suuntaan ei olisi onnistunut. 

Kuitenkin, perjantaina iltapäivällä otin kurssin kohti Tamperetta, missä tapasin loppuharjoittelunsa päättänyttä siskoani kahvilla käynnin merkeissä. Tai no, kahvi ja kahvi - käytiin vohveleilla Tuomiokirkonkadulla sijaitsevassa Kuparitalon Vohvelikahvilassa.

"Tervetuloa nauttimaan aitoja vohveliherkkuja makeina ja suolaisina, 

suloisen romanttiseen ja idylliseen kahvilaamme."

- Kuparitalon Vohvelikahvila

Kahvila on kaikessa siirappisuudessaan aivan ihana ja vohvelit todella suussa sulavia! Harmi, etten ymmärtänyt ottaa pähkinäsuklaavohvelistani kuvaa, ennen kun se oli löytänyt tiensä allekirjoittaneen vatsaan... Sen sijaan jonkin muun kuvasin: 

 

Jo vain! Muumimamman voimajuoma Nordqvistilta! Järjettömänä Muumi-fanina tätä oli tietenkin päästävä maistamaan ja vaikka kaiken maailman tuotteet naamioidaan Muumi-brändin taakse myynnin kasvattamiseksi, oli tämä iloinen yllätys. Nimi on osuva ja maku oivallinen: musta tee maustettuna raparperin ja mansikan aromeilla. Saatanpa hankkia tätä omiinkin teevarantoihini... :)