Viikonloppu käy loppuaan ja nyt on perjantaiolo, jes. Sillä saattaa olla osuutta asiaan, että oon paahtanut koululla kymmenen tunnin päivää aina perjantaista asti. Vaikka vähillä yöunilla on menty, on ollut aika muikee viikon lopetus tukiviittomaopetusharjoittelun äärellä. Tänä viikonloppuna oli tosiaan se meidän koulun järjestämä Kommunikoi viittomin -kurssi, jossa minä ja muutama muu koulukaveri oltiin opettajina.
Alkujännityksestä huolimatta kaikki sujui oikein hyvin, vaikka tuntisuunnitelmien aikataulut hieman muuttuivat matkan varrella. Haastavimmaksi ehkä osoittautuikin se, kuinka paljon tulisi varata aikaa millekin asiakokonaisuudelle ja harjoitukselle. Osaan tehtävistä ei kulunut niin kauaa kuin mitä suunnitteli ja osa taas venyi.
Päivän päätyttyä työt jatkui kotona matskujen toteutuksella. Ideoin eilen illalla kuvakorttitehtävän, joka siinä univajeessa tuntui varsin nerokkaalta. Kortteja oli adjektiiveista, substantiiveista, verbeistä ja kysymyssanoista, ja ajatuksena oli, että summanmutikassa tulee nostella kortteja ja muodostaa saaduista sanoista tarinaa. Erinomainen idea, eikö? Tänään h-hetkellä se osoittautui kuitenkin hieman... niin, noh. Haasteelliseksi. Sanotaanko, että opiskelijat suoriutuivat siitä hyvin, mutta kun näytin esimerkkiä, niin tarinan lopputulema oli: "Miehellä on edelleen nälkä ja hän päättää syödä... (kuvakortin nosto) ...tytön." Se peli kaipaa vielä hieman korjailuja, mutta hyvä siitä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti