Sain viime kesänä T:ltä syntymäpäivälahjaksi sitruspuun. Kun sain sen, siinä kasvoi neljä kauniin keltaista sitrushedelmää ja lehdet olivat tumman vihreät. Ei mennyt kauaa, kun sitrukset pudota tömähtivät kasvin juurelle ja jäljelle jäi herttainen viherkasvi.
Viime marraskuussa, kun muutin Turusta Tampereelle, kasvi taisi saada liikaa kylmää, vaikka kuinka sitä yritimme äitini kanssa pakkaselta suojata. Joulun jälkeen se oli pudottanut jo kaikki lehtensä. Lueskelin netin keskustelupalstoilta vinkkejä, mutta mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneempi olin kasvin kuolemasta. En kuitenkaan raaskinut saanut aikaiseksi viedä sitä roskiin, vaan se jäi kuivana käppyränä meidän makuuhuoneen ikkunalaudalle.
Vanhasta tottumuksesta olen lorauttanut sen juurelle silloin tällöin vettä ja eilen huomattiin jotain, mikä sai mun suupielet kääntyyn hymyyn koko eilisen ja jopa tämän päivän: se elää!
Tämä on mun elämäni tähän astisista saavutuksista ehkä merkittävin. Ravaan jatkuvasti seuraamassa kasvun etenemistä ja nyt täytyy vaan varoa, etten hukuta sitä liialla kastelemisella. :D Rakastan kevättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti